Käytösneuvonta

Koiran hyvän elämän kokonaisuus koostuu lähes samoista osa-alueista kuin ihmisenkin: terveys, riittävä liikunta, aktivointi, tasapainoinen ravinto ja riittävät sosiaaliset suhteet Lisäksi koira tarvitsee mahdollisuuden toteuttaa juuri omalle lajilleen ja rodulle tyypillistä käyttäytymistä oikein ja hyväksyttävästi suunnattuna. Myös koiran kehitys hedelmöittymisestä syntymään, geeniperimä ja pentuvaiheen tapahtumat, kokemukset ja oppimiset vaikuttavat siihen, millaista käyttäytymistä koira ilmentää elämänsä aikana.

Mikä on ongelmakäyttäytymistä? Milloin tarvitaan koirien käytösneuvontaa ? Määritteleekö sen koiran omistaja, naapuri vai koira itse? Koiralta ei voida kysyä asiaa, mutta sen käyttäytymisestä voidaan päätellä, onko se ”onnellinen ” vai ongelmallinen. Jos koira käyttäytyy lajityyppinsä vastaisesti, jokin lajityypillinen ominaisuus ylikorostuu tai käytös on muuten selkeästi epänormaalia, puhutaan varsinaisista käytöshäiriöistä. Käytöshäiriöitä ovat mm. korostunut vihaisuus, pelot, yliaktiivisuus, pakkomielteinen käyttäytyminen kuten jatkuva oman hännän jahtaaminen ja erilaiset ahdistustilat kuten eroahdistus. Sen sijaan ns. pahanteko, esimerkiksi ruoan varastelu, haukkuminen, lintujen tai polkupyöräilijän jahtaaminen on koiralla oppimisen tulosta, eikä varsinaista häiriökäytöstä. Jahtaaminen on metsästyskoiran kyseessä ollen sen lajille tyypillistä toimintaa, joka vain kohdistuu riistan puutteessa esim. polkupyöräilijään. Mikäli ihminen ei tietoisesti tarjoa koiralle mahdollisuuksia purkaa toimintatarpeitaan, koira kanavoi itse käyttäytymisen muulla tavalla, usein ihmisen näkökulmasta ei-toivotulla tavalla.

Koirien käytöshäiriöille ei ole virallisia luokituksia, mutta syntyhistorian perusteella ne voidaan luokitella geeniperimästä johtuviin, laji- ja rotutyypillisistä seikoista johtuviin sekä oppimishistoriasta johtuviin käytöshäiriöihin. Koirien käytöshäiriöihin voidaan löytää monia eri syitä. Häiriökäytös ilmentää usein negatiivisia tunteita, pelkoa, vihaa, ahdistusta. Koira joutuu yhteiskunnan jäsenenä sopeutumaan monenlaisiin sääntöihin, jotka eivät koiran näkökulmasta aina ole johdonmukaisia. Koiran oppiminen jatkuu koko sen elämän ajan, opetimmepa sitä aktiivisesti tai emme. Koira oppii tekemisen ja kokemisen menetelmällä, saadessaan toiminnastaan hyötyä, toiminta vahvistuu. Koska koiralla ei ole käsitystä oikeasta ja väärästä, joutuu se tahtomattaan törmäyskurssille ympäristönsä ihmisten kanssa. On reilua koiraa kohtaan, että sille jo pienestä pennusta alkaen opetetaan ihmisten säännöt, jotka eivät vaihdu omistajan mielialojen tai perheenjäsenen mukaan.

Koiran auttaminen silloin, kun sillä on yllä mainittuja ongelmia, olivatpa ne sitten pieniä tai koko lähiympäristöä haittaavia, on kannattavaa. Koira on osa luomakuntaamme ja eläimen hoitaminen kuvastaa arvojamme. Yksittäisen koiran ja sen lähipiirin näkökulmasta ongelman hoitamisella voidaan päästä eroon kiusallisesta ja haitallisesta käyttäytymisestä ja ”rauha palaa perheeseen”. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta katsottuna ”häiriökoiran” auttamisella voidaan muokata asenteita hivenen koiraystävällisempään suuntaan.